Tiroli 2013 - 5. Patikoiden Söllistä Scheffauhun

Mielikuva reitistä Söll - Scheffau oli kartan perusteella paljon metsäisempi ja mäkisempi kuin reitti todellisuudessa. Suunnittelimme hotellilla tiistaiksi retken, joka kulkisi hotellin kulmalta lähtevää polkua pitkin Weissache-joen laaksoon. Jokilaaksoa pitkin ajattelimme patikoida Scheffaun kylään ja palata takaisin KaiserJet-bussilla, joka tarjoaa ilmaisen kyydin Wilder Kaiser Gestecardin haltijalle (sellaiset saimme hotellistamme heti saavuttuamme). Matkaa kylien välillä on n. 5 km.

Päivä valkeni pilvettömänä ja varustauduimme hyvissä ajoin matkaan. Aamupalan jälkeen pyysimme hotellin keittiöltä eväspakettia ja saimmekin sellaisen hetkessä 10 euron hintaan. Wilder Kaiserin vaelluskartan avulla valitsimme hotellin läheltä lähtevän polun, joka vie kohti Scheffauta. Polku yhtyi ajotiehen, joka vei peltoaukean takana, metsän reunassa olevan yksinäisen talon pihaan. Epäröimme lähestyä taloa, mutta kun vaihtoehtoinen reitti näytti tekevän runsaasti lisämatkaa, päätimme lähestyä taloa. Kun pihalla pysähdyimme ja hetken ihmettelimme jatkoreittiä, ilmestyi talon sisältä keski-ikäinen nainen, joka ystävällisesti opasti meidät aivan päätyterassinsa edestä pihanurmikkoa pitkin metsän reunaan vievälle polulle. Täällähän pidetään turistista huolta!

Vajaan kilometrin verran kuljimme hämärässä kuusimetsässä alaspäin mutkittelevaa polkua ja saavuimme Weissache-joen laaksoon, jossa kulki vilkkaasti liikennöity paikallinen valtatie. Ylitimme tien ja olimme aikeissa jatkaa karttaan merkityn reitin mukaisesti taloryhmän suuntaan kulkevalle ajotielle, kun saksankielentaitoisempi meistä huomasi puuhun tien varteen kiinnitetyn kieltokyltin. Jatkoimme siis valtatien laitaa kohti Scheffauta. Noin puolen kilometrin jälkeen pääsimme poikkeamaan pienemmälle tielle, joka vei jokea mukailevalle reitille.

Tien vasemmalla puolella sahaperheyritys, 

jossa saharakennus oli rakennettu yhteen 

asunrakennuksen kanssa. 

Taustalla Wilder Kaiserin huiput.

Weissache-joki on vain muutaman metrin levyinen puro, jossa sillä hetkellä virtasi vain vähän ruskeaa vettä. Kuulimme, että kevään tulvat olivat aiheuttaneet joen yläjuoksulla muutoksia joen uomaan ja kunnostustyöt olivat edelleen käynnissä. Kun kävelimme kohti Scheffauta näkymää hallitsi edessämme näkyvät Wilder Kaiserin huiput. Kävelimme kestopäällystettyä, meikäläiseen pyörätiehen verrattavaa tietä vaelluskengät jalassa. Aurinko paistoi kuumasti korkealta päämme päältä. Matkan edetessä pysähdyimme juomaan ja kuivaamaan hikeä kasvoiltamme niissä harvoissa varjopaikoissa, joita tien varrelle jätetyt puut tarjosivat.

Tiellä vastaamme ajoi paljon pyöräilijöitä. Pelloilla traktorit korjasivat heinäsatoa. Reitti tarjosi paljon valokuvattavaa: kukkivia niittyjä, rakennuksia niittyjen keskellä, kiemurtelevia pihateitä. Kaikille näkymille yhteisenä taustana oli mahtava harmaa vanhus, Wilder Kaiser.

Weissache-joen ylitimme kapeaa yhden auton mentävää puusiltaa pitkin. Tavoitteenamme oli ainoa matkan varrelle karttaan merkitty kahvila, Café Rosemarie. Jäätelöannokset mielessä koputimme kahvilan ovea, joka ei harmiksemme auennut. Kyltti oven pielessä kertoi, että putiikki avautuu vasta klo. 13, johon on vielä melkein tunti aikaa. Päätimme siis unohtaa jäätelöt ja jatkaa matkaa. Pidimme kuitenkin pienen lepotauon kahvilan läheltä virtaavan kirkkaan puron äärellä korkeiden kuusien varjossa. Puroon oli rakennettu mielenkiintoinen patorakennelma kanavakäytävineen, jonka tarkoitus ei meille täysin auennut.

Scheffau am Winden Kaiser
(Klikkaa vain suuremmaksi!)

Lyhen metsäpolkutaipaleen jälkeen pääsimme jälleen kestopäällystetylle tielle, joka lähti viemään meitä helteessä hikoilevien jalkojemme avustamana Sonnwiesin niittyjen halki kohti Scheffauta. Pian saimmekin näkyviin Scheffaun kylän suippotornisen kirkon. Yleensä Tirolin kylien kirkot ovat sipulitornisia, mutta Scheffaun kirkko on piristävä poikkeus. Viimeinen kilometri määränpäähän tuntui yllättävän pitkältä, sillä suora tie oli koko ajan tasaisesti nousevaa ylämäkeä.

Paikassa nimeltä Appartpension Maikircher nautimme rästiin jääneet jäätelöt sekä kahvit ja teet vain varttituntia myöhemmin kuin olisimme ne saaneet Café Rosemariesta. Saksantaitoisempi meistä sai paikan tarjoilijalta selville, että Sölliin menevän KaiserJet-bussin lähtöpaikka on muutamaa korttelia alempana kirkon toisella puolen. Turisti-infon vierestä löytyi varjoisa pysäkkikatos (Scheffau Ort), jonka edessä pulppusi kaunis padan mallinen suihkulähde. Kun näimme paikallisen työmihen täyttävän lähteen suihkusta juomapullonsa, päätimme noudattaa esimerkkiä ja täytimme omamme. Suihkulähteisiin lasketaan täällä kirkasta vuoristovettä!

Turisti huuhtelee kätensä Scheffaun Ortin
suihkulähteessä, jonka vesi on juomakelpoista.

Tiroli 2013 - 4. Kotivuoren huiputus

Lomaviikon ensimmäinen kokonainen perilläolopäivä oli maanantai 15.7. Aurinkomatkojen matkaoppaamme oli kertonut edellisen päivän tulomatkalla järjestävänsä heti maanantaina opastetun retken Söllin kylän kotivuoren Hohe Salven huipulle (1829 m). Retki oli tarkoitus toteuttaa nousemalla gondolihissillä vuoren huipulle, ihailemalle siellä maisemia ja laskeutumalla huipulta jalan hissin väliasemalle, josta oman halun mukaan alas joko jalan tai hissillä. Meistä tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta, joten maksoimme oppaalle retkimaksun (20 €/hlö) ja ilmoittauduimme mukaan.

Alppi-idylli karjamajoineen Hohe Salvelta Tirolista

Maanantaiaamuna kokoonnuimme Söllin kylän keskellä sijaitsevalle Aurinkomatkojen toimistolle. Terhi-opas jakoi meille aluehissiliput (arvo 18,50 €), jotka mahdollistivat saman päivän aikana useita hissimatkoja saman vuoren alueella. Ostimme alueen vaelluskartan (7 €) ja halukkaat vuokrasivat kävelysauvoja (sis. retken hintaan, erikseen 3 €/vrk tai 12 €/vko). Retkelle osallistui reilut kymmenen suomalaista Aurinkomatkojen asiakasta. Tällä joukolla kävelimme Söllin kylän keskustasta muutaman sadan metrin matkan hissin ala-asemalle.

Gondolihissit kuljettivat tauotta väkeä vuorelle ja alas.

Itävallassa on hyvä varustautua nopeasti muuttuvaan säähän. Siksi repuissamme kulki sateen kestävät takit. Pilvettömän taivaan alla ei sadevarustautuminen kuitenkaan ulottunut kenkiin, sillä jalkaan olimme valinneet tukevat lenkkarit.

Tirolissa kylät sijaitseva vuorten välisissä laaksoissa. Samalle vuorelle saattaa nousta gondolihissejä useammastakin kylästä. Usein yksi hissi vie alhaalta vuoren puoleenväliin ja toinen jatkaa lähettyviltä huipulle. Hisseillä on mahdollista kulkea molempiin suuntiin. Yhteen hissiin sopii yleensä kuusi aikuista, mutta ruuhkaa ei ollut, joten enimmät hissimatkoista saimme tehdä kahdestaan.

Varttitunnin hissinousun jälkeen saavuimme Hohe Salven puoliväliasemalle, jossa on laaja vesiaiheinen leikkipuisto Hexenwasser. Tällä kertaa emme jääneet syventymään vesileikkien riemuihin, vaan jatkoimme vajaan sadan metrin päästä toisella hissillä kohti vuoren huippua.

Sorapintaista polkua sai laskeutua huolella.

Hohe Salven huipulla on pieni kappeli, jollaisen näimme myös hissiväylän varressa noustessamme. Huipulla on myös täyden palvelun ravintola, jonka vessan jokaisesta kopista on panoramanäkymä. Nautimme ravintolassa pientä välipalaa. Omenaleivos, apfelstrudel (omenaa voitaikinassa), oli herkullinen, mutta ei ehkä niin makea, kuin olemme Suomessa tottuneet. Otimme runsaasti valokuvia huikeansinisistä maisemista ja lähdimme oppaan johdolla laskeutumaan alas kiemurtelevaa hiekkapolkua pitkin.

Reitti kierteli aluksi nurmen peittämällä vuoren lakiaukealla. Niityillä laiduntava nautakarja näytti hyvin tottuneelta turisteihin ja kameran salamavaloihin. Lehmänkellojen kalkatusta kuului ajoittain kaikista ilmansuunnista.

Oppaan mukaan vuorella laiduntanut karja on muita terveempää.

Alempana maasto muuttui kuusivaltaiseksi metsäksi. Maiseman sinisävyt alkoivat saada rinnalleen muitakin värejä. Kirkkaanvihreiden rinneniittyjen ympäröimät karjamajat tummempien havupuupeittoisten vaarannystyjen kainalossa seisauttivat ihmettelemään luonnon ja ihmisen sopusointua täällä.

Polkumme varrelle sattui yksi "majatalo", varsin hulppean kokoinen ravitsemus- ja majoituspalveluita tarjoava puurakennus. Yksi seurueemme jäsenistä, joka oli arvioinut vaelluskuntonsa yläkanttiin, tilasi taksin ja jäi odottamaan sitä rakennuksen terassille. Kulkemamme reitti ei vaadi urheilijan kuntoa, mutta polvet on syytä olla kunnossa. Laskeutumisessa etureisien hyvä kunto on eduksi.

Reilun parin tunnin alamäkipatikan jälkeen saavuimme vuoren puolivälin asemalle, jonka olimme aiemmin ohittaneet siirtymällä hissistä toiseen. Tilasimme Gipfelrestaurant Hohe Salve -ravintolasta voileipävadin, joka iloksemme sisälsi runsaasti lähes suomalaista ruisleipää ja monenlaista leikkelettä päälle pantavaksi.

Me katsoimme laskeutumisen riittävän sille päivälle ja jatkoimme hissillä alas Söllin hissiasemalle. 




Hexenwasserin vesipuisto on Vimeo.

Tiroli 2013 - 3. Söll

"Wilder Kaiser -vuoriston sylissä lepäävään Sölliin saavutaan ulkoilemaan upeassa luonnossa. Henkeäsalpaavia näkymiä voi ihailla myös nousemalla kabiinihissin kyytiin - se kuljettaa kylän liepeiltä 1 829 metriin kohoavan Hohe Salven laelle." (http://www.aurinkomatkat.fi/itavalta/soll)

3500 asukkaan Söllin tunnus on aurinko.

Söllissä ihmiset hankkivat elantonsa matkailusta ja maataloudesta. Aluella on runsaasti hotelleja ja yösijoja tarjoavia pensionaatteja ja majataloja. Talvella laskettelijat kansoittavat kylän ja kesällä alue tarjoaa 120 km hyväkuntoisia patikkapolkuja. Turisti, jolla on vaelluskengät jalassa ja matkasauva kädessä, on yleinen näky Söllin kaduilla. Keskustan laitamilla lehmät laiduntavat aitauksissaan ja maamies korjaa heinäsatoaan. Gourmetillallistaan syövä lomailija saa avoimesta ulko-ovesta hajutervehdyksen pellolta, jolle on juuri levitetty lietelantaa. Kärpänen on tuttu kumppani illallispöydässä.

Tarjoilijat tekevät työtään perinneasuissa. Naisilla on valkeat puhvihihaiset paidat ja runsashelmainen liivihame. Miehet käyttävät nahkaisia polvihousuja henkseleineen.

Roomalaiskatolinen uskonto näkyy Söllin katukuvassa. Kylän keskipisteenä on Pietarin ja Paavalin kirkko, joka katoliseen tapaan on sisältä runsain kultauksin koristeltu. Kirkon kellojen kumahduksiin heräsimme joka aamu ennen seitsemää. Krusifikseja näkyi ravintoloiden seinillä ja katujen varsilla. Usein isokokoisen puisen krusifiksin ympärille oli laitettu kauniit kukkaistutukset. Paikalliset tervehtivät tuttuja ja tuntemattomia tirolilaisella tervehdyksellä "Grüss Gott!"

Elämä Söllissä on nykyaikaisen maaseututaajaman elämää. Sähkölaitteita käytetään ilmeisesti vähemmän kuin Suomessa, sillä hotellihuoneestamme löytyi pistorasiat vain kahdelle sähkölaitteelle. Respasta saatu jatkojohto pelasti tilanteen.

Kylässä on paljon kaunista katseltavaa. Kaksikerroksisia taloja kiertävät parvekkeet on koristeltu puuleikkauksin ja runsain kukkaistutuksin. Riippupetunioiden runsas ja tasainen kukinta kertoo kukkien huolellisesta hoidosta. Myös pihat pensaineen ovat huolella hoidettuja.

Talvella Söllissä lasketellaan, mutta kesäisinkin löytyy monenlaista tekemistä. Kylän leirintäalueen yhteydestä löytyy vapaa-ajankeskus, jossa voi pelata tennistä, minigolfia sekä paikallista biljardin ja minigolfin risteytystä pitballia. Kylän välittömässä läheisyydessä on Ahornseen tekojärvi "Panorama bath", joka on suosittu uimapaikka.